Näytetään tekstit, joissa on tunniste huippuvuoret. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huippuvuoret. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. helmikuuta 2017

INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY: Reissussa muulloin kuin kesällä


Tämän kuukauden Instagram Travel Thursday - aiheena ajattelin paneutua matkustusajankohtiin varsinkin Euroopassa. Kaukokohteisiin matkustellaan Suomesta yleensä talvisin mutta nyt ajattelin lähinnä Eurooppaa ja kaupunkilomia täällä Pohjoisella pallon puoliskolla.

Matkakärpäsen iskettyä joskus vuonna 2013 olen matkaillut enemmän tai vähemmän ja lähes aina matka-ajankohdaksi on valikoitunut joku muu kuin kesäkuukaudet. Ai miksikö? No, itse pidän Suomen kesästä kovasti ja monesti tykkäänkin nauttia siitä ihan koti Suomessa, mutta myös siksi että kesä on monessa Euroopan paikassa sesonkia, mikä tietysti tarkoittaa että kaikki on silloin kalliimpaa.

Syksy, talvi ja kevät onkin valikoitunut meidän kaupunki/luontokohteiden valinnassa kovinkin usein monesta syystä mutta nämä valinnat ovat vain voimistaneet tunteitani. Ehdottomat suosikkikuukauteni matkustaessa ovatkin syksy ja myöhäiskevät. Mutta en todellakaan nyrpistä nenääni Éuroopan talvelle, siitä ovat pitäneet huolen niin muutaman vuoden takainen joulunalusmatka Berliiniin kuin meidän tämän vuotinen Riikan matka tammikuussa.

Missä me sitten emme ole reissanneet kesällä?

(Maaotsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan postauksia kyseiseen kohteeseen liittyen)


Gullfoss

Islannin-reissu yhdessä äitini kanssa on ollut yksi parhaista ja osa sydämmestäni jäi tuolle saarelle. Islannin luonto on vaan niin pakahduttavan kaunis, jopa syksyllä, ettei sitä pysty aina edes sanoin kuvailemaan. Meitä kohtasi ehkä maailman paras onni koska meidän nelipäiväisen reissun aikana saimme nauttia äärettömän hyvästä säästä kaikki päivät paitsi kotiin paluu päivänä. 


Berliinin tärkeimmät nähtävyydet yhdessä nipussa.

Berliinin reissu oli sellainen extempore päähänpistos kun löydettiin niin halvat matkat miehen kanssa ja samaan aikaan meillä oli kaikenlaisia meistä riippumattomia murheita, niin ajateltiin että tarvitaan ehdottomasti pieni irtiotto arjesta ennen joulua. Ja mikä olisikaan ollut parempaa kuin mennä rentoutumaan Berliinin sydämmeen ja ihailemaan joulutoreja!


Näköala Mala Stranan kaupunginosan.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Thaimaaseen mutta myöhästyttiin hyvistä tarjouksista niin ei sitten nuukuuksissamme raaskineet ostaa niitä kalliimpia vaihtoehtoja, joten valittiin sitten se halvin mahdollinen, eli Praha. Praha valloitti meidän molempien sydämmet niin arkkitehtuurillaan kuin hyvillä oluillaan. Prahan kevät ei vielä silloin ollut puhjennut kukkaan mutta matkustusajankohtana kevät oli hyvä ja sateelta vältyttiin koko matkan ajan. 


Moskushamn Longyearbyenin ulkopuolella.

Onnistuneen Islannin-reissun jälkeen olen uskalsin varata meille matkat Huippuvuorille viime vuoden syyskuulle. Ajankohta oli mitä mahtavin; luonto oli kauniina ruska-asussaan, säät suosivat ja eikä muita turisteja ollut liiaksi. Huippuvuoret taistelee Islannin kanssa ehdottomasti parhaimman reissun tittelistä.


Latvian tiedeakatemia

Viime viikonloppumme me vietimme Latvian pääkaupungissa Riiassa nauttimassa miehelleni joululahjaksi ostamaani kaupunkilomaa (postausta tulossa!). Tykkään ihan hirveesti talven tuomasta karuudesta ja parasta Riian reissussa oli tuo kaupungin yllä leijuva sumu, joka pehmensi sitä karuutta todella kauniisti!



Mikä on teidän suosikki vuodenaika matkustella Euroopassa tai Pohjoisella pallon puoliskolla?



___________________________________________________________

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday - tempausta, jonka järjestäjina toimivat TravelloverScimbaco ja Muru Mou.

Instagram Travel Thursday - blogitempausta vietetään aina jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina. Siihen voi osallistua kuka tahansa ja sen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkailuinspiraation ja -tiedon levittämiskanavana.

Postauksen kuvituksena tulee käyttää Instagramissa julkaistuja kuvia.
Blogini löytyy Instagramista nimella Id4hhh.
____________________________________________________________


torstai 5. tammikuuta 2017

INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY: Vuoden 2016 huippuhetket reissuilla


Se olisi vuoden eka IGTT taas ja aiheena näin tammikuussa olisi katsaus reissuvuoteen 2016. Koska sellaisia postauksia olen tehnyt jo ajattelin tarttua tähän haasteeseen aiheella "Vuoden 2016 huippuhetket reissuilla". 

Huippuhetki tarkoittaa minulle sellaista aivan täydellistä aikaa ja paikkaa. Huippuhetki ei välttämättä ole kuvauksellisesti se kaunein, mutta siitä jäänyt fiilis ja muistot ovat unohtumattomat.

Huippuhetken synonyymi voisi olla kohokohta.

Mutta kurkistetaanpa niihin mun reissujen kohokohtiin.

Mont Choicy Beach | Mauritius 12/2016


Ostettiin tienvarresta äärettömän mehukkaita litsejä ja köröteltiin skootterilla biitsille seuraamaan auringonlaskua Mauritiuksella. Onnellisina, tahmein käsin ja kilo hiekkaa taskuissa palattiin hotellille.


Longyearbyen | Huippuvuoret 9/2016

Se tunne kun pizzan jälkeen päätätte hetken mielijohteesta kiivetä läheiselle vuorelle. Kirosin meidät jo alimpaan mutta istahdettaessa alas ja katsellen turkoosia vettä ja tulitikkutaloja vain kiven heiton päässä Pohjoisnavalta, ei voinut muuta kuin olla aika pirun onnellinen.

Högklint | Gotlanti 7/2016

Se hetki kun sinut ylipuhutaan menemään tuonne korkealle kielekkeelle ja tajuat että sä uskalsit!!

Prahan linnalta | Praha 3/2016

Miljoonan rappusen jälkeen kohtaat tällaiset maisemat, et voi muuta kuin kiittää reisilihaksiasi hyvästä työstä!

Kööpenhamina 7/2016

Köpiksessa oli parasta ehdottomasti pyöräilykulttuuri ja helteisen pyöräilypäivän päätteeksi tämä mansikka-iceshake maistui vaan niin taivaalliselle!



Millaisia huippuhetkiä teillä oli viime vuoden reissuilla? :)


___________________________________________________________


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday - tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Muru Mou

____________________________________________________________


maanantai 26. syyskuuta 2016

SOUVENIRS: Unelmien Huippuvuoret

Longyearbyenin ehkä kuvatuimmat asuintalot. Ihanat pastelli talot <3
Huippuvuorilla asuu noin 3000 jääkarhua ja vain 2000 ihmistä. Laki suojelee molempia. Mutta suurimmaksi osaksi aikaa jääkarhut eivät tule ihmisten asuin alueelle ja ihmiset antavat jääkarhujen olla rauhassa. Vuodessa ammutaan n. 3 jääkarhua itsepuolustukseksi. Kaikki kaadot tutkitaan tarkasti ja jos todetaan että ihminen olisi voinut toimia toisin niin ettei jääkarhua olisi tarvinnut ampua, saa ihminen siitä syytteen. Kaadosta tulevat varat menevät jääkarhuja suojelevalle yhdistykselle. Viimeeksi ihminen joutui jääkarhun tappamaksi vuonna 2012, mutta tämä johtui suurimmaksi osaksi kokemuksen ja osaamisen puutteesta erämaassa. Suurin tavattu jääkarhu Huippuvuorilla on 800 kiloinen ja se on tappanut ja tulee vielä varmuudella tappamaan ihmisiä. 

Adventdalen

Adventfjorden. Kylä sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä.
Kansainvälinen siemenholvi. Siemenet säilytetään n. -18 astessa ikiroudassa ja ne säilyvät holvissa jopa 400 vuotta senkin jälkeen jos sähköt loppuvat. Holvissa on noin 1500 suomalaista näytettä.

Maailman pohjoisimman Svalbard Bryggeri-panimon olutta, joka kuulemma oli aika hyvää. Tämä olut on 94% tehty Huippuvuorilla ja sen raaka-aineena on käytetty 2000 vuotta vanhan Bogerbreen - jäätikön vettä. 

Huippuvuorten kirkko sekä paikan vanhin rakennus - vanha postiasema.

Kaiken sen kauniin luonnon keskellä pitää muistaa että paikka elää turismin ja tieteen lisäksi teollisuudesta, joka näkyy myös katukuvassa. Longyearbyenissa toimii vielä yksi hiilikaivos. Sen tuotosta osa käytetään saaren lämmitykseen ja sähköntuotantoon ja osa myydään eteenpäin, muun muassa Saksaan terästeollisuuteen.

Huippuvuorilla on noin 4000 moottorikelkkaa, jotka odottavat tällaisina moottorikelkkamerinä lumentuloa. Pysyvä lumi tulee Huippuvuorille yllättäin yleensä vasta tammikuussa ja Golf-virran takia talvet ovat suhteellisen leutoja.

Huippuvuorilla toimii monta koiratarhaa. Koiria käytetään niin koiravaljakoissa kuin mukana metsästyksessä sekä tietenkin kotikoirina. Kaikki koiratarhojen koirat ovat ns. arktisen alueiden koirarotuja, kuten huskeja ja alaskanmalamutteja. Yhdellä tarhalla, jossa käytiin kaikki koirat olivat sekoituksia monista eri roduista, joten sillä selittyi myös koirien erilaiset ulkonäöt. Toiset näyttivät ihan huskeyilta ja toiset esim. karjalankarhukoirilta ja norjan harmaahirvikoirilta. Omistajien mukaan sekarotuisilla saadaan paras mahdollinen koira olemukseltaan sekä terveydeltään. Jotta koirien sukupuutkin pysyisivät mahdollisimman puhtaina, alueelle tuodaan koiria eri puolelta maailmaa. Kuvassa näkyvä Kuura, on esimerkiksi tuotu Pohjois-Suomesta tuomaan uutta verta alueelle. Koirat asuvat koko ikänsä ulkona ja ovat ulkokoiriksi soveltuvia. Niiden turkki ja rasvakerrokset ovat arktiseen elämiseen soveltuvia. Kaupungilla/kylässä on myös huomioitu koirat ja niille on paljon "pysäköintipaikkoja" sekä koirankoppeja.

Meidän koiravaljakon johtajakoirina toimi Böddi ja Carmen. Koirat työskentelevät noin 10 vuotiaiksi, jonka jälkeen ne eläköityvät. Jokaiselle eläköityvälle koiralle yritetään löytää koti saarelta. Koirat sopivat erinomaisesti Huippuvuorten asukkaille, koska siellä ei asuta kuin keskimäärin n. 4-5 vuotta, juuri koiran odotetun eläke-eliniän ajan.


Etäisyyksiä Huippuvuorilla on todella vaikea hahmottaa kun ei ole mitään kasvillisuutta. Nämäkin vuoret ovat useiden kilometrien päässä, huipuista puhumattakaan. Isfjordin toisella puolella on vanhoja kaivoksia. Työntekijät tekivät siellä 6 päivästä viikkoa ja tulivat yhdeksi yöksi alas kaivokselta. Heiltä kesti alastulo noin 6h, joten se kertoo aika paljon etäisyyksistä.

Longyearbyen beach. Ranta oli hieman tyhjä näin syyskuisena sunnuntaina, mutta paikallisten mukaan moni käy uimassa juhannuksen aikoihin, jolloin vesi on kuulemma ihan siedettävää. Tällä hetkellä vesi oli jo jääkylmää. Vain kelluvät jääpalat puuttuivat kun kädellä kokeiltiin.



Huippuvuorilla asuu vakituisesti n. 2000 asukasta, jotka ovat suurimmaksi osaksi erilaisia työntekijöitä, tutkijoita, opettajia tai opiskelijoita. Huippuvuorille ei tulla kuitenkaan pysyvästi asumaan. Tänne ei synnytä eikä tänne kuolla eikä saarella ole yhtään työtöntä. Huippuvuorilla ei ole ns. sosiaaliturvaa, eli ellet pysty elättämään itseäsi sinut häädetään saarelta.

 Saarella on kuitenkin useampi päiväkoti sekä koulu (lk 1-10). Ammattikoulua tai lukiota ei ole vaan niiden takia saarelta joutuu yleensä muuttamaan pois. Saarella toimii kuitenkin maailman pohjoisin yliopisto UNIS,

 Eri puolella saarta asuu muutama ns. turkismetsästäjä (trapper). Erakoita, jotka asuvat kaukana asutuksesta ja elävät omin ehdoin metsästämällä ja hyödyntämällä luontoa. Turkinmetsästyksellä on pitkät perinteet Huippuvuorilla, joten sitä perinnettä ei haluta menettää. Kaksi nuorehkoa miestä ovat asuneet Indre Wijdefjorden Nasjonalparkin alueella nyt n.3-4 vuotta. Wijk-alueella Huippuvuorilla on asunut samalla paikalla yksi mies yksinään jo n. 40 vuotta, aloittamalla trapperinä mutta nykyään hän toimii pörssimeklarina myyden ja ostaen osakkeita keskellä erämaata, muun muassa radiopuhelimen välityksellä. Yksi oppaistamme on kerran kohdannut kyseisen miehen. Hän vaikutti hyvinvoivalta mutta ehkä hieman erikoiselta. Mutta voiko muuta edes odottaa 40v. erakkona elävältä ihmiseltä? Matkalaiset oliva kysyneet häneltä että haluaisiko hän yhden eläköityvän vetokoiran kaverikseen ja siihen hän oli vastannut ettei hän voi ottaa sellaista sillä sitten hän ei voi kulkea miten haluaa (hän on siis asunut samalla paikalla 40v.).


Breathtaking mountain yoga retreat next to the North Pole.



Puolessa välissä huippua. Se sai riittää.

Bird cliffs. Linnut ovat jo lähteneet etelään mutta nämä jylhät kalliot ovat silti näyttävät!

Vaatetus kohdillaan. Ei tullut kylmä :D

Venäläisen kaivoskylän Grumantin rauniot. Grumant hylättiin 60-luvulla ja suurin osa rakennuksisa on sortunut mereen. Grumantissa asui parhaimmillaan noin 1500 ihmistä. 

Isfjord

Karlsberger pub Longyearbyenin keskustassa on (joku) rankannut maailman kuudenneksi parhaimmaksi pubiksi. Heillä on yksi maailman laajimmista whisky-kokoelmista sekä vaikuttava kokoelma konjakkeja ja rommeja. Minua kiinnosti eniten vaikuttavat valokuvat pubin seinällä hiilikaivostyöntekijöistä, jotka edelleen työskentelevät Longyearbyenin ainoalla toiminnassa olevalla hiilikaivoksella, Gruve 7. 

 Instagram-seuraajat ovatkin tämän jo varmasti huomanneet kun fiidini on täyttynyt vähän väliä erilaisista maisema- ja vuorikuvista. Sorry, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Kuvat ovat meidän viime viikkoiselta Huippuvuoret-matkalta.

YLEISFIILIS:
Reissu oli aivan mahtava, ehkä sanoin kuvailematon. Se olo kun kone laskeutu pikkuriikkiselle Svalbardin lentokentälle oli aika häkeltynyt. Nyt me todellakin ollaan täällä korkealla pohjoisessa kaukana kaikesta. Maisemat olivat pilvisyydestä huolimatta huikeat. Muistan ihmetelleeni Islannin matkalla vuorten ihmeellisyyttä, mutta täällä se ihmettely oli moninkertainen! Kaikista erikoisinta oli paikasssa se että etäisyyksiä oli todella vaikea hahmottaa kun saarella ei ole juuri minkäänlaista kasvillisuutta, joka kasvaa yli 10cm korkeammaksi. 

LENNOT:
Matkan suunnitellu alkoi jo aikaisin viime keväänä, olisiko ollut huhtikuussa. Olen jo vuosia selaillut säännöllisin väliajoin lentoja/matkoja Huippuvuorille. Keväällä taas selatessani matkoja tuli eteeni todella hyvän hintaiset lennot, n.240€ (olin siis kauan sitten lukenut jostain että jos lennot sinne saa alle 300€ niin se on halpaa) ja aloin heti etsiä sopivaa majoituspaikkaa. Matka ajankohdaksi valikoitui syyskuu, koska se ajoittuu hieman huippusesongin jälkeen ja tällöin myös hieman vähemmän turisteja (ja halvempaa). Löysin varteenotettavan hotellin ja tämän jälkeen pidin myyntipuheen miehelle ja pienen neuvottelun jälkeen varattiinkin jo matkat. Lentomme Osloon lähti aikaisin perjantai aamulla ja reilun tunnin vaihtoajalla starttasi kone Oslon lentokentältä kohti Longyearbyeniä. Perillä olimme puolilta päivin paikallista aikaa. Lentokentältä hyppäisimme Flybuss linja-autoon, joka vei meidät suoraan hotellin pihalle 75NOK hintaan per nenä.

Kotiinlähtö päivänä samalla bussilla takaisin lentokentälle ja kone Osloon lähti puolilta päivin maanantaina. Oslossa olimme puoli neljän aikaan iltapäivällä. Vaihtoaikamme oli n.5h joten otimme junan Oslon keskustaan ja pyörimme siellä muutaman tunnin (mm. Hard Rock Cafe) ennen kuin palattiin takaisin lentokentälle. Lento Helsinkiin lähti yhdeksältä ja puolilta öin oltiinkin jo Suomen kamaralla.

MAJOITUS:
Majapaikaksemme valikoitui yksi saaren muutamasta hotellista, ehkä parhaammaksi rankattu Radisson Blu Polar Bear. Vaikka olemmekin aikamoisia budjettimatkaajia, niin haluamme kuitenkin hotellitasoista majoitusta omalla kylpyhuoneella ja mieluiten aamupalalla. Tämä hotelli oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, joka oli varteenotettava, sillä muut hotellit olivat täynnä ja hostelliin emme halunneet. Joten muutama satanen hotellista olimme valmiita maksamaan. Yhteensä lento+hotelli jäi meille maksamaan per nenä n. 500€. Valitsemalla hostellin, lennosta ja majapaikasta olisi saannut pulittaa n. 300-400€.

Radisson Blu Polar Bear oli oikein siisti ja mukava. Päärakennus on kuulemma tehty Norjan talviolypialaisiin ja oli heidän maajoukkueensa majapaikkana, jonka jälkeen se on siirretty Huippuvuorille. Kierrätystä siis parhaimmillaan. Meidän huoneemme nro 1010 sijaitsi viereisessä rakennuksessa ja meillä oli oma uloskäynti, joten me pidettiin kenkiä huoneessa. Huippuvuorillahan on siis vanha tapa (liittyen muistaakseni juuri likaisiin kaivostyöläisiin) että kengät jätetään eteiseen, jotta ei sotketa koko paikkaa.


RUOKAILU:
Longyearbyenissä on monta ravintolaa ja me otimmekin tavoitteeksi joka päivä syödä eri ravintolassa. Monta ravintolaa jäi kuitenkin kokeilematta, muun muassa Huset-niminen ravintola sai todella paljon kehuja sekä Nybyenin Coal Miners Cabinissä sijaitseva ravintola tarjoaa kuulemma parhaita ribsejä. Näihin kahteen emme ehtineet valitettavasti tutustua.

Ensimmäisenä päivänä nautimme päivällisemme Kroa-nimisessä ravintolassa aivan Longyearbyenin keskustassa. Ravintola oli todella viihtyisä ja heillä oli monipuolinen menyy. Täällä koimme matkamme ainoan kulinaristisen kokeilun, koska otimme alkupalaksi valasta (Smoked minke whale with lingonberry syrup, flatbread and sour cream). Ei kummankaan herkkua, mutta nyt sitä on ainakin maistettu. Pääruuaksi valittiin molemmat pizzat, jotka olivat siis jäätävän kokoiset pannupizzat. Mutta hyvää oli ja rokottivat lompakkoa noin 18€ kpl.

Seuraavana päivänä ruokailupaikaksemme valikuitui Kroan naapurissa Svalbar-ravintola. Tilattiin tällä kertaa hampurilaiset, jotka olivat oikein hyviä ja sopivan kokoisia. Näistä pulitettiin n.17€ kpl. Ei vetänyt ihan Kroalle vertoja mutta hyvä perusruokapaikka ja siellä mahdollista katsoa urheilua ja pelata vaikka biljardia tai lautapelejä.

Sunnuntaina ruokapaikaksemme valittiin Radisson Blu hotellimme kanssa samassa rakennuksessa pyörivään Barenz-pubiin, jossa tilattiin yllätys yllätys pizzat. Tällä kertaa saimme kuitenkin normaali kokoiset ja näköiset pizzat, jotka olivat myös oikein maittavat. Pizzat täällä verottivat lompakkoa noin 17€ kpl. Barenz-pubissa hauska sisustus, jossa käytetty uutta ja vanhaa ja seinillä hauskoja tauluja.


TEKEMISTÄ:
Longyearbyenhän on pieni kylä, missä kuitenkin on kaikki tarvittavat palvelut. Mutta turistina me ei kuitenkaan oltu tultu sinne vain kävelemään pääkatua edes takaisin. Varasin meille siis jo ennen matkaa muutaman retken, jotka koin meille tarpeellisiksi, koska emme voi kuitenkaan poistua kylän ulkopuolelta ilman opasta. Lonyearbyenistähän ei saa poistua ilman opasta tai omaa kivääriä jääkarhuvaaran takia.

Aloitimme matkamme siis jo heti perjantai-iltapäivällä sight-seeing matkalla, jossa pikku bussi kierrätti meitä paikan ympäri erilaisilla nähtävyyksillä, mm. EISCAT-tutkimusslaitos, vanha lentokenttä, kansainvälinen siemenholvi ja kirkko.

Lauantaina meidän ohjelmstoon kuului n. 3h veneretki hylättyyn Grumantiin ja iltapäivällä ajelimme koiravaljakolla rannikkoa pitkin.

Sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamulla mönkijäsafarille Adventdaleniin ja kipusimme muun muassa n. 500m korkeuteen merenpinnan yläpuolelle ja kävimme tervehtimässä koiria Huippuvuorten isoimmassa koiratarhassa. Tämä oli miehen mielestä parasta koko reissussa kun pääsi ajamaan mönkkärillä.

Tekemistä riittää Huippuvuorilla vaikka millä mitalla, mutta lähes kaikki aktivitetti on suunnattu ulkoilma ihmisille. Meidän valitsemien retkien lisäksi Huippuvuorilla voi käydä vaelluksilla, pidemmillä veneretkillä muissa kylissä mm. Pyramiden tai Barentsburgissa, kajakkiretkillä ja esim. kalastamassa. Talvikaudella voi käydä tietysti moottorikelkkailemassa ja vaelteluja jääluolissa. Me varattiin retkemme Spitsbergen tavelin kautta ennakkoon mutta Huippuvuorilla on myös muita retkien järjestäjiä ja retkiä voi myös varata monen hotellin kautta.

Retkien lisäksi Longyearbyenissa toimii erilaisia kauppoja, kahviloita ja kaksi todella hyvät arvosanat saannutta museota, joista me käytiin Svalbard Museumissa. Se sijaitsi Huippuvuorten yliopistorakennuksessa ja sisäänpääsy oli n. 10€/aikuinen. Museo oli minusta todella moderni ja todella mielenkiintoinen. Museossa kerrottiin niin eläimistä kuin ihmisistä Huippuvuorilla.

PARASTA:
Luonto, luonto ja luonto. Luonto ja ne vuoret ovat niin ihmeellisiä että niitä jaksaa ihmetellä joka päivä. Vuoret ovat niin isoja ja meri on niin turkoosia! Vaikka meidän matkamme kesti vain 2 kokonaista päivää ja 2 puolikasta, niin luulen että saimme kokea todella paljon näin lyhyessä ajassa retkien ja upeiden oppaiden ansiosta. Jos meillä olisi ollut vielä yksi kokonainen päivä käytettävissä Longyearbyenissä, olisin ehdottomasti halunnut vuokrata pyörät ja pyöräillä kohdetta ympäri. Ehkä silloin olisi tullut myös käytyä Nybenissä sekä Husetissa. Olisimme myös patikoineet läheisen vuoren huipulle asti, joka tällä kertaa jäi meiltä vain puoleen väliin :)

HUONOINTA:
Hinta-taso on korkea varsinkin palveluissa, eli juuri retkistä sai maksaa kovan hinnan. Mutta oppaiden osaaminen oli huippuluokkaa ja retket olivat todellakin rahan arvoisia. Vaikka kylä onkin pieni, niin etäisyydet ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä vaikka silmä sanoisi muuta. Esim. Huippuvuorten kirkko näkyi hyvin hotelliltamme ja se näytti olevan aika lähellä mutta tarkistaessani kartalta sinne oli matkaa noin 2km. 

Toinen hankala asia, johon itse törmäsimme ja tuli mieleen oli rahan vaihto. Mieheni vaihtoi siis käteistä Oslon kentällä, mutta se onnistui ainoastaan menemällä ulos air-side puolelta takaisin lähtöaulaan, jossa rahanvaihtopiste ja sitten takaisin turvatarkastuksen kautta. Toimii jos ei ole tiukka vaihtoaika. Meillä oli riittävä, n. 1,5h. Itsellä aikomukseni oli ottaa suoraan automaatista ulos rahaa Oslon lentokentällä, mutta tein sen virheen että menimme jo non-shengen alueelle passin tarkastuksen läpi ja siellä oleva automaatti antoi ulos vain dollareita!?! No, siellä sitten istuttiin lähdössä Huippuvuorille dollareiden kanssa. Ajattelin vaihtaa ne Longyearbyenin pankissa mutta siellä ei ollut rahanvaihto mahdollisuutta, joten dollarit takaisin taskuun ja automaatille ottamaan kruunuja ulos. Huippuvuorilla toki toimii kansainväliset luottokortit, mutta koska itselläni on electron-kortti (ja se on toiminut suurimmaksi osaksi kaikissa paikoissa) olen kokenut parhaaksi ihan varmuuden vuoksi pitää mukana vähän aina paikallista rahaa, jos kortti ei jostain syystä toimi. Minusta on myös helpompi seurata näin rahankäyttöä ulkomailla, missä eri valuutta.

VINKKEJÄ:

- RETKET:
 käykää ainakin yhdellä retkellä lomanne aikana, esim. jos ei halua mitään toiminnallista sight-seeing on hyvä tapa nähdä koko Longyearbyenin alue ja tärkeimmät nähtävyydet. (n. 30€/nenä)

- MUSEO: 
käykää väh. yhdessä Longyearbyenin museossa, Svalbard Museum oli todella vaikuttava (n.10€/nenä)

- ALKOHOLI:
oluen ystävät maistakaa Huippuvuorten omia oluita, niitä saa paljon halvemmalla kaupasta, mutta tarvitset siihen lentolippusi sillä niiden myynti on rajoitettua.

- SÄÄ:
näin syyskuussa siellä on jo kylmä joten varautukaan toppatakkiin, pipoon, hanskoihin ja lämpimiin vaatteisiin jo tullessanne. Ulkona oli n. +4 astetta ja suurimmaksi osaksi tuulista. Kun on tarpeeksi vaatetta ulkona on kylmyydestä huolimatta kiva olla. Paikan päällä monta vaateliikettä jos jotain unohtui kotiin, mutta niistä saa tietysti pulittaa hieman korkeamman hinnan.

- RAHA:
parhaimman valuuttakurssin sain yllättäin ottamalla ulos Norjan kruunuja suoraan Huippuvuorten automaatista, mutta sen toimivuuteen ei pidä kuulemma luottaa sataprosenttisesti. Parasta siis ottaa luottokortti mukaan ja ottaa paikan päällä tarvittava määrä ulos käteistä automaatin toimiessa.

- RUOKA:
ruokailu on suhteellisen kallista, joten me söimme ulkona vain kerran päivässä. Hyvä keino "säästää" ruokailussa on valita sellainen majoituspaikka missa tarjoillaan aamiainen. Kun syö hyvän aamiaisen pärjää pitkälle päivään ilman muuta ruokaa. Ostimme hotelli huoneeseen paikallisesta marketista pientä purtavaa hätävaraksi, esim. pähkinöitä, suklaata ja banaania.


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Travel fever: Svalbard

Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.

Minulla on ollut unelma. Jo muutaman vuoden. 
Siitä on varmaan jo 3-4 vuotta sitten kerran töissä tuli eräs vanha työkaveri käymään ja siinä rupetellessa niitä näitä tuli kysytyksi missäs sitä ollaan reissattu viime aikoina ja hän vastasi että Huippuvuorilla. Mehän ei edes oltu kuultu sellaisesta paikasta mutta seinällä sattui olemaan maailmankartta ja hän näytti paikan kartalla. Paikka jäi mieleen ja mielenkiinnosta googlettelin vähän että mikä paikka oli oikein kyseessä - ja olin aivan myyty! Olin ihan varma että tuonne minäkin haluan vielä joskus!

Svalbard, eli Huippuvuoret ovat Norjalle kuuluva saaristo Pohjoisella Jäämerellä, lähes suoraviivaisesti Suomen yläpuolella. Vaikkakin saaret kuuluvat Norjalle niin sen suvereniteetti hyväksyttiin Svalbard-sopimuksessa 1920 ja niin ollen kaikki sopimusmaat saavat hyödyntää saarta ja kaikilla niillä ihmisillä on oikeus tulla saarelle. Ilmasto siellä on arktinen mutta Golf-virran ansiosta kuitenkin hieman leudompi kuin muualla samalla leveysasteilla. Saarilla harjoitetaan kaivosalan lisäksi matkailua ja tutkimuksia ja Huippuvuorilla sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus UNIS, jossa voi opiskella arktista biologiaa, geologiaa, geofysiikkaa ja teknologiaa. Huippuvuorilla asuu vakituisesti reilu 2000 ihmistä, joista suurin osa norjalaisia, mutta muita kansallisuuksia löytyy myös, muun muassa venäläisiä ja ukrainalaisia. Suurin osa heistä asuu Huippuvuorien suurimmassa asutuskeskuksessa Longyearbyenissa mutta asutusta löytyy myös Barentsburgista sekä Ny-Ålesundista.

Kohde soveltuu parhaiten ns. luontomatkailijoille ja saarilla voi hiihtämisen ja patkioinnin lisäksi osallistua veneretkille bongailemaan lintuja ja eläimia, lähteä kierrokselle koiravaljakoilla, ajelemaan moottorikelkoilla ihastelemaan revontulia tai vaikkapa katselemaan jäätiköitä kajakilla. Vaikka matkailu onkin suuri osa Huippuvuoria, sitä on hieman rajoitettu koska yksi Huippuvuorten nähtävyyksistä on myös siellä elelevät jääkarhut, jotka tekevät retkeilystä myös hieman riskialtista. Tämän takia kaikille kylän ulkopuolelle tehtäville retkille mukaan lähtee aina aseistettu opas.
(fakta: Wikipedia)



Ja arvatkaas mitä?! Me lähdetään tuonne syksyllä! :D 





// Jag har drömt om att resa till Svalbard redan en längre tid och kan ni tänka er så i höstas kommer vi att resa där!  :D

Vad är det för en plats? Läs Wikipedia! :)