lauantai 6. elokuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Mustaviiri ja Pitkäviiri












Struven - ketjun mittauspiste


Saaren kallioinen länsiranta.


Nousu- ja laskuveden muodostamat rannikkokivikot





Meidän kivinen tervehdys

Pirunpelto



Jatulintarha





Pitkäviiri







Pitkäviiren hiekkarantaa eteläpuolella



Pitkäviiren pohjoisranta



Tosiaan kaksi viikkoa sitten sattui lauantaille todella lämmin ja tuuleton päivä ja ajateltiin että nyt meidän täytyy ottaa kaikki irti ja lähteä kokeilemaan jospa sillä kertaa pääsisimme Mustaviiren-saareen, Itäisellä Suomenlahdella. Me ollaan kerran kokeiltu mennä sinne veneellä tänä kesänä, mutta vähäisestä tuulesta (n.3-4m/s) huolimatta meidän pikku paatilla ei avomerelle ollut mitään asiaa. Tuona lauantaina tuulta piti olla vain 1-2m/s, eli kamat kasaan ja kokeilemaan. Tällä kertaa koko reissu tuntui liian helpolta viime kertaan nähden. Meri oli aivan peilityyni koko päivän.

Puolilta päivin päästiin perille ja astuttiin Mustaviiren aallonmurtajalle. Siis se tunne! Olen jo niin monta viikkoa halunnut tuonne niin tunne kun vihdoin sinne päästiin oli mahtava.

Mustaviiri on siis saari Pyhtään merialueella Kotkaan vievän laivaväylän eteläpuolella. Saari kuulu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Saaren luonto on todella kaunis ja kauniista luonnosta saa parhaimmat palat irti kävelemällä saarelle tehtyä luontopolkua pitkin. Polun varrella pääsee ihailemaan kauniita maisemia hurjan korkeasta näköalatornista, Struven ketjun mittauspistettä, jylhiä saaristokallioita, pirunpeltoja ja muutamaa todella hyvin säilynyttä jatulintarhaa. Muutama tunti meillä vierähti saarta kiertäessä ja lopuksi syötiin vähän evästä ja grillattiin makkaraa.

Nyt siis tuli kokeiltua että saarelle pääsee pienemmälläkin veneellä tyynenä päivänä ja isomalla tietysti vähän huonomassakin säässä. Saarelle voi päästä myös tietääkseni joillakin vuoroaluksilla ja venetaksilla Kotkasta. Saarella on mukavuuksina aallonmurtaja, johon voi kiinnittää veneen, muutama grillipaikka aivan veden äärellä, telttailu alue sekä kuivakäymälä.

Eväiden syönnin jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kohti Pitkäviirtä, pitkulaista saarta aivan Mustaviiren vieressä. Kun kerran oli hyvä sää niin ajateltiin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Pitkäviiri kuuluu myös Itäisen Suomenlahden Kansallispuistoon. Se on pitkulainen harjumainen saari kauniilla hienohiekkaisilla ja kivikkoisilla rannoilla. Me rantauduimme saaren pohjoisrannalle ja kävelimme pienen harjun yli toiselle puolelle. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis! Saarella kasvoi mäntyjä ja katajia ja aivan vihreinä matalina mattoina puolukkaa. Ja se vesi! En tiennyt että Itämeren vesi voi olla noin kirkasta! Päivän päätteeksi pojat menivätkin uimaan tuohon kirkkaaseen meriveteen sillä aikaa kun minä metsästelin simpukoita rannalta. Luitte oikein S-I-M-P-U-K-O-I-T-A. Haha, olenko minä vaan ollut näin daiju mutta minä en ole tiennyt että suomestakin voi löytää tuollaisia simpukoita aivan kuten jossain etelässä! :D Kalsareiden kuivattelun jälkeen lähdettiin sitten pikkuhiljaa ajelemaan kotia päin.

Illalla uni tuli hyvin kun oli hengittänyt raikasta meri-ilmaa ja puuhaillut ulkona koko päivän. Kaikki retken jäsenet oltiin kyllä tyytyväisiä reissuun ja pakko kyllä sanoa että kyllä meillä on aivan upea luonto täällä Suomessa! Sitä tarvitsee vaan mennä hieman kotipihaa kauemmas löytääkseen helmiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti